Elämäni ensimmäinen scrimmage on nyt pelattu ja voitettu.
Aina hieno olo. Koko joukkue toimi mahtavasti yhteen. Nyt vaan odottamaan
sitten ensimmäistä oikeaa peliä, mikä pelataan Tampereella toukokuun lopussa. Mehukkaamman
tästä ensimmäisestä voitosta tekee, että ottelimme ruotsia vastaan ja
kotiyleisön edessä. Omalta kohdaltani vielä lisänä on tapahtuman järjestäminen.
Tuntui että kaikki meni putkeen. Ei ainakaan
minun korviin kantautunut yhtään negatiivista asiaa tapahtumasta.. Eli eikö
silloin mennyt nappiin jos ei mitään kuulu?
Innostuin tekemään lapsille pipoja, kun hoksasin hyvän
ohjeen. Mikäs sen mukavampaa kun vaikka joka päivälle erilainen pipo
päiväkotiin. No ei niitä nyt niin paljoa ole, kun kuitenkin pitää tehdä aina
kaksi kerralla. Olen tehnyt niitä ihan ompelukoneen avustuksella, koska
saumurista on langat loppu. Syy, miksi en ole vielä korjannut tilannetta on se,
että en osaa. Tai siis en ole koskaan koittanut edes. Tulisi paljon siistimpiä
pipojakin kun ajelisi saumurin kanssa saumat, ei jäisi rumasti sisälle tuleva
saumakaan repsottamaan. Jahka muistan ostaa sitä lankaa niin rohkaistun ja
laitan ne langat siihen. Tällaiset työt tuntuu keväällä mukavammilta, kun
esimerkiksi neuletyöt. Viikonloppuna voisi hurautella taas parit pipot…
