Paljon sieltä maasta nousee

Kuvitettu blogikirjoitus olisi vaan niin paljon kivempi, mutku mie en sitte ole sellanen kuka räpsisi kuvia kokoajan itsestään tai muuten heiluisi kameran kanssa kokoajan. Järkkäri mulla on mutta se on jäänyt todella paljon liikaa kaapin perukoille. Kännykässä on kamera ja sillä tuleekin otettua kuvia ja laiteltua instaan tai faceen, mutta ei nekään ole sellaisia kuvia mitä tänne blogiin laittelis. Salilla en ala itseäni kuvaamaan, noloa. Ainakin vielä tässä vaiheessa noloa kun ei ole hirveenä mitä esitellä ja aiheettomien/aiheellisten kehujen takia en ala niitä laittelemaan. Jossain vaiheessa saatan laittaa kuvia edistymisestä jossain muodossa, mutta sitä ei vielä tule tapahtumaan.

Sunnuntain treenin jälkeen oli vissiin olkapäät vähän herkillä kun aamulla salilla tein jalkapäivän päätteeksi yhden ainoan olkapää-liikkeen ja tuntuu että ne on ihan tulessa. Perjantaina menen sitten oikeasti tekemään ne olkapäät, katotaan mitä ne sitte sanoo.

Ensi viikolla onkin sitten hiihtoloma ja tulen käyttämään jotain muuta kun omaa salia. Hui, en oo sellasta ennen tehnytkään. Kyseessä on vielä suht pieni sali ja siellä joutuu varmaan soveltamaan liikkeitä, mutta eiköhän siellä saa treenin tehtyä.  Lupasivat vielä antaa vähän ohjeistusta liikkeisiin jos tarvin ja vaikka musta on alkanu tuntumaan että mave alkaa sujumaan, niin olishan se kiva saada varmistus että en tekee oikein niin voi alkaa koittamaan kuinka paljon sieltä nousee.